5. toukokuuta 2017

"Nuku, nuku nurmilintu ..."

Kissat, vaikkakin yöeläimiä, tapaavat yllättävän hyvin sopeutua meidän ihmisten vuorokausirytmiin. Kunhan päivän aikana, ja erityisesti illalla, on riittävästi virikettä niin karvakaverit tulevat samassa jonossa meidän kanssa petiin.  Sama pätee aamuun. Pääsääntöisesti eivät herättele, mutta ovat hyvin tietoisia siitä hetkestä, jolloin ensimmäinen kaksijalkainen herää. Sen jälkeen ei siis välttämättä nukuta, etenkään kun tuolloin on totutusti aamupalan aika. Heräilyrutiiniin kuuluu vaativa hurina, poskipusut ja verkkaiselle heräilijälle pehmeät tassunläpsyt. Aamiaisen jälkeen voivat kyllä hyvin ottaa vielä pienet ettonet, ja tavallisesti katit kiertyykin aamu-unisimman viereen uudelleen.

Tiedä sitten mihin suuntaan siamimme kelloa on rukattu, mutta lähiaikoina Tesla on nostanut väkeä pystyyn jo aamuneljän aikaan. "Varhainen lintu madon nappaa" ja varhaisempi kissa linnun?

Ensin kattiainen nousee ikkunalautaa vasten rämpyttelemään kaihtimia. Tämän jälkeen se avaa vaatekaapin oven ja tiputtaa juuri tietyn hyllyn alas (tietää että se on se ainut, jossa ei ole kylliksi pidikkeitä). Lopuksi sitten viskoo kännykät ja silmälasit yöpöydiltä alas. Mikä upeinta, suunitelma aika poikkeuksetta toimii!

Olemme toki välttäneet kissan huomioimista tuollaisina hetkinä, saati aamupalalla tai muulla vahvisteella palkkaamista. Makkarin ovi ei kuitenkaan mene kiinni, sillä se ei ole kenenkään toive. Meillä ollaan siamilaiseen tapaan myös unihetket vahvasti läsnä:




No, viime yö nukuttiin melkein katkoksitta. Kaihdin nostettiin illalla ylös, vaatekaapin hylly poistettiin ja kännykät tms. roippeet valmiiksi lattialle. Jossain vaiheessa aamuyötä saattoi havaita tyynyjen päällä hyppivän kissan, joka kuitenkin auringon noustessa nukkui kiltisti vieressä =^.^=


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti