8. tammikuuta 2017

Vanha kissa, uudet kujeet

Kolmikkomme iäkkäin (Franky 8,5v.) on viime aikoina ollut varsin oivaltava oppilas. Ihana seurata, miten ylipäänsä oppimaan oppiminen tekee kissan koko olemuksesta virkeämmän. Se on nyt niin innokas, että tulee itse pyytämään koulutushetkiä. Vapaasti tarjolla oleva herkku ei ole sen mielestä enää yhtä kiinostava kuin mitä se on temppuherkkuna.
 
Itämaan ihmettämme Teslaa on tavallaan helpoin ohjata niin temppuihin kuin käytännöllisempiin toimintoihin, kuten luoksetulo. Vilkkaana touhuajana T kuitenkin turhautuu nopeasti, jos ohjaaja ei pysy tilanteessa aivan ajan tasalla. Franky antaa - temperamentiltaan Teslaa rauhallisempana - ihmisen erehdyksiä enemmän anteeksi. Tempun oppimisessa edetään toki välillä ällistyttävinkin pyrähdyksin, mutta koko tilanne sujuu selkeästi verkkaisemmalla tempolla. Franky oivaltaa hirmuisen nopeasti sellaista, mikä sille alunperinkin on melko luontevaa (kuten tassun käyttäminen). Hani puolestaan on kissa, jolle parhaat treenit ovat muita kuin temppuja. 

Mielekäs toiminta kohottaa toki kenen tahansa mieltä, mutta on lisäksi tutkimuksellista näyttöä siitä, että pienetkin säännölliset temppuilut vähentävät mm. kissojen hengitystieoireita, kuten Eläinkoulutusblogin Jaana tietää kertoa. Kognitiivisista virikkeistä on siis todennetusti monenlaista etua. Suurin duuni on tietty ihmisosapuolella: perehtyä asiaan ja kissaansa – Kissa oppii kyllä, kunhan jutun juju kerrotaan sille ymmärrettävällä tavalla. Meillä avuksi on ollut muun muassa Elina Väyrysen opas Kissan aktivointi

Temppuja on ollut jotenkin sujuvinta yhdistää pääasiallisesti käsimerkkeihin. Joihinkin temppuihin liitän myöhemmin sanallista pyyntöä (kun temppu osataan hyvin), ja lopulta se voi sujua kummasta merkistä tahansa. Treenejä tehdään lattialla ja tasoilla, sekä asteittain välimatkaa kasvattaen. Useimmat temput harjoitellaan vaiheittain, siten ettei tempusta tule liian haastavaa ja kissa menetä mielenkiintoaan. Tällä kertaa temppuiltiin keittiönpöydällä.

Siinä ollaankin jo viikset ihan töttöröllä (nyt on ihminen löytänyt hyvät namit)  :)



Ensin tuttuja juttuja:



 


Ja sitten treenataan uutta temppua: tassun antaminen.
Ensin palkataan kaikista käteen suuntautuvista tassun liikkeistä.
 




Sitten palkataan siitä, kun sama tehdään istuen: 



 Siinä sulle käpälää!



Huomaatteko: se on aina oikea tassu!
Luulen, että pojalle olisi melko helppoa oppia pyynnöstä heiluttaminen. Se kun muutenkin tulee melkein itsestään :)


Hei! Hei!


2 kommenttia:

  1. Tosi hyviä pointteja ja kissatuntemusta. Meillä siamilainen on niin miellyttämisenhaluinen ja perso herkuille että tekee melkein mitä vain :D Itämainen sen sijaan on sellainen taskuraketti ettei oikeen vielä olla päästy istumista pidemmälle. Ja kyllä, siamilaisen tassu on aina vasen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska, miten tosiaan useimmat kissat käyttävät mieluiten jompaa kumpaa puolta kehostaan. Vähän kuten ihmisetkin.

      Näissä hommissa on verrattain lyhyen kokemukseni mukaan 2 oleellista asiaa: ensin on löydettävä hyvä palkka, muttei liian hyvä, tai ainakin simskin kohdalla menee ihan koheltamiseksi ;)

      Toisekseen kissalla on oltava koko ajan kivaa. Siinä sitä onkin seurailemista, että huomaa turhautumisen ja kyllästymisen merkit ajoissa. Hirmu hauskaahan tää on :)

      Poista