14. elokuuta 2016

Hanit

Syksyistä fiilistä. Sateista ja vähän koleaa sellaisella ei enää niin kesäisellä tavalla. Niinpä villikset ovat jälleen aktiivikäytössä. Itse en ole kovin taitava tehtailemaan perussukkaa kummempaa, mutta olinpa suunnannut toiveen (kissakuvioisista)sukista toiseen suuntaan.

Designerin mielestä eräs malli oli kovasti Hanin näköinen. Joskin raitainen - mutta samanlaisesti suloinen:


Hani

ja Hani


 Kyllähän näillä kelpaa ottaa syksyä vastaan :)

 

2. elokuuta 2016

Frankbertin uudet seikkailut

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime merkinnän. Tämä ihmeinen on ollut enemmän vähemmän lomalla ja/tai saikulla ja näin kirjoittaminenkin on jäänyt. Onnenani onkin ollut kaikki toiset aktiiviset kissabloggarit, joiden tekstejä olen ilolla seuraillut!

Tähän asti olemme tuumanneet, että Tesla on ainoa valjasteleva kissamme. Simsetti kun on ollut paitsi erinomaisen helppo käsitellä, myöskin oppivainen. Vaste kaikenlaiseen ohjaukseen on oikein hyvä, mitä on toki edesauttanut huolellinen varhaiskasvatus kasvattajan käsissä. Mutta, mutta...

Franky on tässä ekoja kertoja osoittanut jonkinlaista kiinnostusta ulko-oven ulkopuoliseen elämään – siis muutoin kuin ikkunakyttärinä. Niinpä päivänä eräänä bongatessamme pojan jälleen kärkkymästä saunan eteisestä, kun itse kuljimme ovista ees taas takapihalle, todettiin että what the heck: kokeillaan!

Franky on aina pitänyt miespalvelijaa omana ihmisenään. Oman ihmisen pidempi poissaolo aiheuttaa jopa toisinaan merkkailuna ilmenevää eroahdistusta. Milloinkaan muulloin ei pissa-äksidenttejä tapahdu. Se on tietty isoa rakkautta se ;) Eli nopealla palkkaustreenillä totutus valjastuntumaan ja kissapoika luotettuine miespalvelijoineen herkkujen kanssa ulos. Ja, niin se tähän asti kokonaan sisäkissa teki lyhyen mutta omaehtoisen ja verrattain onnistuneen rundin terassilla. Maisteli vähän ruohoa, kuunteli ja ihmetteli ääniä. Palasi sitten omin askelin sisälle. Koko ajan oli vähän jännää mutta ei pahempaa valjashalvausta: kerran häntä pörröllä, muutoin positiivisesti valpas, kiinnostuneen oloinen kissa --> ostoslistalle lisätään omat valjaat. 

Hieno poika!


Suuri maailma 8)

Pienen pojan iso askel

Vähän jänskytyttää

Ai, sä tuut perässä!

Miespalvelija jumppaa flexin kanssa
Mitä, etkö sä pääse täältä alta?

Hihnanpää jälleen suorassa ja matka voi jatkua

Nuuh!

Ja vielä kerran valjasparimme: pöllämystyneen näköinen kissa ja hänen miespalvelijansa

5. heinäkuuta 2016

"Aina vierelläsi"

Hassua, miten muutoin niin touhukkaalla, ennakoimattomalla ja hyperaktiivisella itämaan ihmeelläkin on rutiininsa.

Muun muassa iltaköllötys.

Mikäli takiainen ei illan tullen löydy kyljestä likistelemästä tulee huolestua. Tesla nimittäin poikkeuksetta joko näkyy tai kuuluu (tätä kirjoittaessa kumpaakin). Muussa tapauksessa saattaa löytyä vaikkapa saunatiloista, joihin päässyt itsensä telkeämään.

Jälleen kerran kuvien laatu on valitettava, mutta puhelinhan on se, mikä usein on näppärästi käsillä ...


Kuvasta se ei käy ilmi mutta ...

...tässä on juuri metsästetty viikset väristen unihiiriä untenmailla.

25. kesäkuuta 2016

Niin pihalla

Nyt se koitti, nimittäin naispalvelijan loma!!

Sitä tässä, että ihan huikeeta kuinka usein sen saa huudeltua ulos. Sillä ei ole kiire m i n n e k ä ä n ja ilmatkin suosivat. Niinpä juhannuspäivältä 2016 videoesitystä pihareissuilta, olkaa hyvät!










12. kesäkuuta 2016

Laihiksella

Hani-tytsyläinen on alkujaan ihmislajiin heikosti sosiaalistunut kissineiti, jolle on tavallista  hakeutua omiin oloihinsa. Tämä on ilmeisen yleistä kissoille, jotka saavat vähäisesti erilaisia (positiivisia) ihmiskontakteja pentuaikanaan. Toimivan suhteen luominen meihin ihmisiin sekä muihin kissoihimme ei ole tullut ihan annettuna. Iloitsemme siitä, että Hanista on kuitenkin tullut kissa- sekä ihmissseuraan hakeutuva, todella suloinen kissatyttö.


Hanin hännänpää <3

Vuositarkastuksessa tuli todettua, että Tytsyn paino on entisestään noussut (5,13 kg). Hanin, eli meidän ihmisten, kompastus onkin ollut vapaa ruokinta. Sekä nirsoihin, että ylensyöviin kissoihin pätee sama linja, nimittäin ruoka-ajat. Hanille vapaa-ruokinta on tapa viihdyttää itseä, ja Frankylle se on tehnyt ruoasta vähemmän kiinnostavaaa. 

Hani on pääosin raksukissa, joka ei yrityksistä huolimatta juurikaan kelpuuta märkäruokia. Vaaka ja mitta apunamme olemme jakaneet Hanin päivittäisen ruoan kahteen osaan. 

Raksuissa on tiiviissä muodossa paljon energiaa.


55 g

Tässä koko päivän annos: näyttää vähältä, eikö?

Eläinlääkärin tuella olemmekin nyt noudattaneet jo jonkin aikaa ruoka-aikoja. Ruokamäärän vähentyminen ei toki tarkoita ateriointiin tai välipalojen etsimiseen kulutetun ajan vähentymistä. Hanin kanssa lisäaktivointia on haettu välillä jopa heittelemällä raksut ympäri kotia. Franky puolestaan todellakin syö paremmin, kun ruokaa ei alati ole saatavilla. Ruoan arvo on kissan silmissä noussut ja syödyn ruoan kokonaismäärä on kasvanut. 


Hani aamupalalla


Masu täynnä on hyvä nukkua (Franky)
 
Ja kuten todeta saattaa voimakkaasti itseohjautuva, aktiivisin kissamme oli tälläkin kertaa läsnä, vaikka ei varsinaisesti "mukana" :)

26. toukokuuta 2016

Kohta kesä


Uskomattoman lämmintä, ainakin meidän takapihalla. Linnunlaulua, kukkia ja leppeää lämpöä. Taitaa tulla kesä! Palveluskunta isosti toivookin, että sama sää seuraisi vielä vuosilomille...

Teslan kanssa on hyvät kelit käytetty valjasulkoiluun ja erilaisiin ääniin totuttautumiseen. Ja sujuuhan se: naapurin koira saa jutella itsekseen, eivätkä kauempaa kantautuvat ruohonleikkurin tai autojen äänet aiheuta isompaa kummastusta – Katoksesta tippuva vesipisara lienee tähän mennessä hurjin kokemus. Simskatin itsensä määrittelemällä mukavuusalueella kuitenkin edetään ja tehdään reviiriä omaksi, sillä säikähtyessään voi Teslasta tulla valjaiden kanssa painiva sätkyukko, ja sitä palvelijat eivät halua.

Eilen 25.5.2016 oli muuten Herra Simskatti, Unelma-Anelma, MaraKatin toinen syntymäpäivä. Sitä juhlittiin tosi pitkällä aamulenkillä :)

Ensin pöksyt siistiksi


Vihertää se palvelijoidenkin peukalo parin kesäamppelin verran.


 Mutta ei tämä tällainen käy pissilaatikosta.


Raitapaitoja ei saa häiritä! Kaksijalkainen on siitä tosi tarkkana.

  
Metsään olisi mieli vienyt, mutta hihnanpäässä oli väärät kengät...



Taitaa olla mansikka, mikä polun vieressä kukkii.


Patiolla kasvaa keijunmekkoja.



"Pelakuut" oli vielä istuttamatta.
 

Arvatkaa asuvatko nämä ihan pation vieressä :D


Vaan eipä räksäperhe minusta tai hihnanpäästä välitä.


Ikkunakyttäyshommissa. Toivottavasti tästä pääsee pian ulkotarhaan.

8. toukokuuta 2016

Tohtorilla

Vuosittainen tsekkaus varattiin tänä vuonna hieman määräaikaa aiemmin, sillä äskettäin huomasimme Hanin kyljessä noin kolikon kokoisen kovan patin. Mitä ilmeisimmin kyseessä on ns. rasvapatti, joita toisinaan voi ilmaantua. Arvailut jätimme kuitenkin sikseen ja suuntasimme täten samalla keikauksella kaikkien karvojen kanssa tutulle klinikalle. 

Kissat eivät välttämättä edes huomaa rokotetta, mutta kaikenlainen kiinnipitäminen, omasta tahdosta riippumaton veivaaminen ja sulkeminen pieneen kuljetusboksiin on itse paholaisesta. Kotona vahvistettiinkin vielä ennen lähtöä "koppaan" -harjoitetta. Palkkauksen avulla – vaihe vaiheelta, jättimäisellä kärsivällisyydellä ja kissan omaan tahtiin – rakennetaan mielleyhtymää, että koppaan voi olla ihan kiva mennä kun pyydetään  :)

Kissaeläimen kanssa eläinlääkärikäynti on usein vaiherikas retki, josta kaikki osapuolet toivovat selviävänsä ilman fyysisiä ja isompia sielullisia haavoja. Todettakoon, että vakiklinikkamme kohtelee kuitenkin hoidettaviaan taidolla ja ymmärryksellä, ja siksi laumamme paikkaa suosiikin.


"Koppaan"


Hoitaako ne pöllöjäkin? (Hani)


En tykkää tuosta pöydästä. Mä tuun nyt syliin!

Varmuuden vuoksi kiipesin vielä huoneen korkeimpaan kohtaan: miesihmisen olkapäälle...

Frankyn purukalusto on hampaan (FORL) ja hammaskiven poiston jälkeen pysynyt kunnossa = )


Terveystarkastuksen lisäksi tehtiin pikkasen ekstratoimenpidettä: Hanilta otettiin neulanäyte, Teslalta kontrollina veriarvoja ja Frankyltä puolestaan pissasta lukemia. Ensimmäisen tuloksia odotellaan vielä ja kaksi jälkimmäistä olivat normaalit, eli oikein onnistunut keikka. Frankyllä on siis aiemmin todettu alkavaa munuaisten vajaatoimintaa ja vielä mennään myöhemmin verikokeille (kopitus-harkoissa käytettiin sen verran herkkuja että paastoarvoja ei nyt saatu). Franky osoitti aivan äimistyttävää reippautta maatessaan ketarat katossa pissanäytteen oton ajan. Olin varma että hommasta ei tule mitään ennen kuin on taju pois, mutta oman miesihmisen paijatessa sekin sujui. Pistää joskus funtsimaan kuinka hienoa on kahden lajin välinen ystävyys. Teslalta on samaan tapaan juniorina otettu sydänultra, ja niin vaan meni kylkiasennossa hiljaa paikallaan runsas puolituntinen kun pidin kättä hellästi päällä, rapsuttelin ja juttelin <3 

Ja lopuksi kriittiset: Hani oli kerännyt hieman lisämassaa, Frankyn paino on vajaatoiminnan toteamisen jälkeen tullut valitettavasti selkeästi alas. Tesla sen sijaan yllättävästi pysynyt samoissa (syö varmasti omansa lisäksi myös muiden ateriat jos ehtii, ja usein ehtii). Siinäpä on vielä seuraavaan tarkastukseen haastetta: saada Franky syömään ilman että Hanille tarjoutuu samalla turhan usein mahdollisuuksia... Toisinaan olisi ihan hyvä, jos kaikilla kissoilla olisi aivan eri ruokamieltymykset.


5. toukokuuta 2016

Leikitäänkö?


Teslalla on verrattain uusi lempilelu. Kyseessä on Petolasta hankittu hiirionki. Se on jostain syystä niin mahtava, että ylittää kaikki muut, myös noutamisleikkeihin käytetty Raato aka Roadkill jää suosiossa taakse. Epäilen, että syy piilee leikin astetta interaktiivisemmassa luonteessa, eli siinä että simskatti juoksuttaa minua, ihmistään, ympäri taloa. Saan siinä sitten itsekin agility-harjoitetta väistellessäni sohvia, tasoja ja muita esteitä kissan kuljettaessa saalistaan... Lisäksi lelu ei herätä kotikissa -osastossa havaittavaa tunnetta, lähinnä väistelevät vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa riekkuvaa Siamin perintöä. 






Kissa on älykäs eläin. Ihan lyhyessä ajassa T on oppinut uuden sanan: "leikitäänkö?" Sanan lausuminen laukaisee äänekkään innostuksen, jota voinee parhaiten kuvailla rääkymisenä. Itämaiselle rodulle erittäin tyypillistä ja runsasta äänentuottoa, jota Tesla kuitenkin käyttää tästä poiketen lähinnä tarpeeseensa, eli kun todella haluaa jotain. 





Leikki on loputon. Tavoitteena on, että kissaeläin saa toteuttaa metsästyssarjaa useaan kertaan alusta loppuun vaanimisineen ja "tappopuraisuineen" ihanteena, että hiirionki poistuu näyttämöltä ja leikki päätyy ateriointiin. Mutta. Ei. Vajaan tunnin session jälkeen ruoka ei kiinnosta. Hiiri onkivapoineen raahataan luokse ja parhaassa tapauksessa kieputetaan nilkkani ympäri. Hankittiin jopa toinen onki, josta irrotettiin hiiri ihan jotta Tesla saa veivata saalistaan kylliksi. Se ei toimi, tietenkään: "kaksijalkainen, liikuta sitä!" Onkea ei myöskään voi jättää vapaasti esille, vaan se on vaivihkaa siirrettävä tavoittamattomiin, turvallisuusssyistä. Ihan tässä toissapäivänä 5 minuutin puhelun aikana Tesla onnistui sitomaan itsensä ongenlangalla tuolinjalkaan. Kaiken kaikkiaan onnistunut hankinta, mutta ihmissilmän on vahdittava, ettei tällä ihastuksella lassota tassuja tai nassuja.





 Lapsi on terve kun se leikkii :)

13. huhtikuuta 2016

Maitoparta

Frankystä on tullut iän karttuessa alati rakastavampi ja huomiohakuisempi kissiherra, myös naispalvelijaa kohtaan, varsinkin jos sitä omaa ihmistä ei ole saatavilla. Samalla Äffän rohkeus olla tolkuttoman rasittava herkkukerjuri on kasvanut. Poika istahtaa viereen ja taputtaa tassullaan ruokailijan kättä ilmaistakseen että "mulle kans". Joskus lykästää ihan vain tönimällä tiputtamaan aterioitsijan haarukasta jotain... Jännä kyllä, ei ole kauheasti väliä sillä, mitä on tarjolla. Ehkä kerjääminen on itsessään jotenkin palkitsevaa (eipä olla mitenkään tosissaan koitettu kitkeä tapaa poiskaan: päinvastoin varmaan vain vahvistettu opittua). Ihan samalla metodilla haetaan myös rapsuja ja silityksiä. 

Superherkkuja (joita ei mielellään anneta liian suolaisuuden vuoksi) ovat kaikenlaiset lihaleikkeleet ja kaikki kummalliset juustot: mitä haisevampi sen parempi. Tällöin Franky on läsnä ennen kuin ihminen ehtii kissaa sanoa (heh). 

Uudehkona viehätyksenä on maito. Kissa ei nyt erityisesti maitoa tarvitse, mutta naispalvelijan aamukahvirauha saavutettiin vain lorauttamalla Herra Kissalle oma laktoositon kerma-maitoseos. 



Suoraan ruokapöydältä tarjottuna – ei, ei meillä ole mitään tapoja :)


 Miten muilla kissakodeilla, maistuuko maito ?


9. huhtikuuta 2016

Diplomityö

Ihan on diplomiin johtava työnäyte Teslalta tämä. Sanoisin, että harrastus on mennyt vakavaksi ja nyt toimitaan jo ammattilaistasolla. 

Lipaston alalaatikon suhteen luovutinkin jo (suljin sen vähintään 5 krt päivässä ja aamuisin siellä nukkui joku kissoista). Tyhjensin sen keittiöpyyhkeistä tms. ja siirsin sinne kissojen omia pyyhkeitä ja vilttejä. 

Siihenhän se Siamin pojan kiinnostus sitten lopahti. Oli yritettävä vähän enemmän, isompaa, kohdistettava katse uusiin haasteisiin. Aktiiviuraansa aloitteleva kaiken kahvallisen, nupillisen, vedettävän, väännettävän, työnnettävän, ylipäänsä kaiken avattavan irtaimiston, suljettujen tilojen ja kodinkoneiden (ei vielä vesihanojen) mestariavaaja esitteli seuraavaksi palvelijalleen:


Lähes täydellisen mestariteoksen!


"Ylpeä" palvelija hämmästeli kissansa loputonta luomis- ja varsinkin toteutusintoa. Mutta – ja nyt on todettava, että hetken jo ihan totta kuvittelin osaavani varautua lähes kaikkeen – vielä iltaan mennessä simskatti jätti valmiin lopputyönsä arvosteltavaksi varsin isoeleisesti. Toiseen päähän taloa kuului hälyttävä räks ja poks. Lipasto oli menettänyt tasapainonsa nyt jokaisen kuuden täysin avoimeksi avatun laatikkonsa vuoksi. Lasilevy ja lipasto olivat ehjiä, samoin onneksi, ONNEKSI, myös kissat, eikä kukaan ollut juuri silloin laatikossa nukkumassa. Lattiassa on toki isohko lovi kaatuneen lipaston ja lattialle lentäneen karkaistun lasin ansiosta, mutta kukaan ei loukkaantunut. 

Tämän siitä varmaan saa kun suosii vapaata kasvatusta*. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Tesla ei ensisäikähdyksen jälkeen ollut mokomasta moksiskaan, vaan paineli keittiöön syömään omansa ja muiden ruoat, ja jolkotti sitten chaplinmaisella tyylillään kerälle syliini sohvannurkkaan. 

Palvelija ei ole ihan yhtä tyyni. Palvelija lähtee ihan lähitulevaisuudessa isoille kaupoille ja ostoslapussa lukee hakasia, lapsilukkoja, ruuveja, proppuja – kaikkea sellaista, millä voi pultata juttuja lattiaan, seinään ja kattoon; tarvikkeita joiden avulla koti kestää isommankin maanjäristyksen. 

Tänään on vielä tavanomaisen setin lisäksi ekstraleikitty ylimääräisen energian kuluttamiseksi, joskaan se ei liene vastaus, elleivät palvelijat luovu päivätyöstään ;) Teslalla on lisäksi varsin herttainen tapa ilmaista itse, milloin haluaa leikkiseuraa. Poitsu tulee luokse ja taputtaa tassulla polvea tai selkää, mihin nyt yltää istuvaa tai seisovaa ihmistä taputtamaan (syliin pyydetään halaamalla reittä koko kissan pituudella).

*Vapaa kasvatus tarkoittaa sitä, että meillä ei kielletä eläimiä sanallisesti, saati rangaista millään tavoin fyysisesti tai muutoinkaan (edes puhaltamalla kissan naamaan tai käyttämällä vesisuihkua). Kissoja ohjataan toivottavampaan käyttäytymiseen positiivisen kautta. Sanottakoon, että se on pääosin tehokasta: kissa toimii halutulla tavalla myös silloin kun et ole näkemässä, lisäksi ihmisen ja kissan suhde vahvistuu yhteisen tekemisen: temppujen ja harjoitusten myötä.

8. huhtikuuta 2016

Aamutunnelmia

Kissat ovat ikkunakyttäreitä. Pahimman sortin naapurikyyliä, ja ainakin meillä nimenomaan tyttökissa seuraa herkeämättömän intensiivisesti kaikkea liikkuvaa niin ulkona kuin sisällä. Pienestä pyöreydestään huolimatta Hani on kissoista se, joka voittaa kilvan sisällä toisinaan lentelevien, kiipeilevien tai ryömivien pikkuötököiden saalistuksessa. 

Uudella asuinalueellamme ei ole ihan tavatonta, että se ulkona liikkuva eläin on yksi alueen useista (valvomatta liikkuvista) ulkokissoista, tai naapurin pihaan kytketty kiltiltä ja säyseältä vaikuttava koira, joka kurkkaa aidan takaa.

Aamutuimaan Hani ilmoitti jälleen kimeällä ja uskomattoman kuuluvalla äänellään ikkunalaudalta, että nyt olisi jotain ...


Tuu katsomaan !


Palvelija ei nyt ihan tajunnut, minne tässä tulisi katsoa ...


Piha oli ainakin naispalvelijan silmin tyhjä vierailjoista: ei edes pönttöjen ympärillä kisailevia pikkulintuja. Ei näkynyt huonekärpästäkään katossa. Mutta sitten:




Teslahan sieltä löytyi. Olivat ilmeisesti katselleet toisiaan terassin poikki ikkunoiltaan. Isohko saalis tällä kertaa :D

Tai sitten verhoissa kulki mielenkiintoisia valoja ja varjoja – ei voi tietää ...

6. huhtikuuta 2016

Uusi harrastus

Ensi alkuun pahoittelut pitkästä tauosta, sille on olemassa kehnoja ja kehnompia tekosyitä, joita kissaosastomme nyt selvittää (tässä merkinnässä esitetyt mielipiteet eivät välttämättä sellaisenaan edusta taloudessa asuvien henkilöiden mielipiteitä). Samalla pahoittelut runsaasta, mutta heikkolaatuisesta, kännykuvamateriaalista. Niin se on, että känny on useammin käsillä.


Meidän ihmiset ovat hankkineet uuden harrastuksen: omakotitalon. Sellaisen hieman vanhemman, jotta harrastukselta ei ihan heti lopu pohja ;) Harrastus se on siinä mielessä kuin me kissat ollemme elämäntapa – tiedättehän: harrastus suhteutuu elämäntapaan samalla tavoin kuin koti etsitään kriteereillä, että asumus on kissataloudelle toimiva ja siihen sisältyy oma piha, johon mahdollistuu ulkotarha. Tai, että koska niillä nyt on tämä elämäntapa, niin Iittalan kulhot voi ihan suosista hankkia metallisena ja sohvat valitaan ensisijaisesti verhoilumateriaalin kestävyyden mukaan. Samoin sitä voi tavallisesti pitää joko kissoja tai kasveja – ei kumpaakin.


Tämä(kään) yrtti ei saanut lupaa asua meillä
Anyways, kiva että harrastavat. Kotiuduttiin tänne nimittäin ihan saman tien, vaikka palvelijoita etukäteen jännitti. Kunhan vielä ymmärtävät pikimmiten hobbyillä meille puitteet kuntoon (se ulkotarha nytten!!). On meinaan lintua, kurrea ja muuta ötökkää ihan tuossa ikkunan takana.


EI tarvitse vaivautua petaamaan. Tää käy oikein hyvin näin, kiitos.


Muuton ajan oltiin jälleen hoidossa. Kaikki meni kivasti mutta vähän ehti tulla ikävä ihmeisiämme, varsinkin Teslalla. Aika lailla heti tankattiin läheisyyttä. Sen naisihmeinen ei ehtinyt lenkkivaatteitaan riisua kun jo mammanpoika pyysi syliin, ja kun ei sylihissi toiminut kyllin nopeasti niin vetäytyi T kerälle jalkaterien päälle.


Kissa(t) jalassa :P


Jep! Takan päälle on kiva mennä. Silti rääkäsen palvelijat paikalle kun haluan alas.


On meillä nyt sisätiloissakin käytössä enemmän neliöitä per häntä. Mitä huomioita sen johdosta sitten on tehty: no, ei välttämättä tee aktiivisista kissoista mitenkään rauhallisempia.


"easy like Sunday morning"

Sen sijaan potentiaali pääsee huolellisemmin käyttöön (toim. huom. näiden kattien kanssa touhutaan ja niillä tosiaan on muitakin virikkeitä ...). Erityisesti siamilaisvahvistuksemme kulkee tapansa mukaan ihmisten perässä ja mallioppii tapoja avata erilaisia ovia uusiin (ja vanhoihin) seikkailuihin, ja keksii se kyllä kokeilla ihan omin päinkin kaikenlaista.

Kissakolmikon iltavilli: se on huisin viihdyttävä. Kun oikein ottaa kunnolla vauhtia toisesta päästä taloa niin on ihan j ä r j e t t ö m ä n  hauskaa hypätä rypälepommina kaksijalkaisten päälle sänkyyn :D




Tässä kuvassa (yllä) on jääkaapin alalista irrotettuna kohteestaan. Se lähtee ihan päättäväisyydellä ja sisulla. Kuvan vasemmalla reunalla on nähtävissä jääkaapin jalkavipu. Sitäkin oppii käyttämään tosi helposti. Se on nyt kuitenkin poistettu. Katsoivat, että on turvallisempaa, jos ei päästä tekemään omia ruokainventaarioita.


Tää nyt vaan kuuluu olla näin!


Jos haluatte karvattomia pyyhkeitä niin sijoittakaa ne muualle ...


Se on liukuovi, ja ei, se ei saa olla kiinni.


Niin, vaatekaapissanne on liukuovet – sama juttu.

Ihan vaan koska voin ...

... ja osaan :)

Matot: niitä ei kuulemma tarvita enempää, ellei sitten päädytä niittaamaan tekstiilejä lattiaan.





Viimeisenä muttei vähäisimpänä: meillä on oma kakkahuone. Kertoivat suunnittelevansa sinne toista hiekkistäkin tai oikeammin pellettilootaa. Ois kuulemma ekologinen ja kivempi (lue: kevyempi) kantaa sisälle ja ulos. Katotaan nyt, miten siihen suhtaudutaan, sillä onhan näitä useampia ennenkin ollut tarjolla. Me nimittäin tykätään käyttää samaa lootaa, siksi se yksi ja ainut onkin kokoluokkaa Ikean säilytyslaatikkkosarjan suurin. Lisäksi Franky ei ainaskaan aiemmin tykännyt kakkia pelletille, se kakki mieluummin pullonkeruukassiin :D Mutta voihan se olla, että hiljakseen pellettiä myös hiekkikseen lisäämällä Äffäkin tottuu tassutuntumaan ...