5. toukokuuta 2017

"Nuku, nuku nurmilintu ..."

Kissat, vaikkakin yöeläimiä, tapaavat yllättävän hyvin sopeutua meidän ihmisten vuorokausirytmiin. Kunhan päivän aikana, ja erityisesti illalla, on riittävästi virikettä niin karvakaverit tulevat samassa jonossa meidän kanssa petiin.  Sama pätee aamuun. Pääsääntöisesti eivät herättele, mutta ovat hyvin tietoisia siitä hetkestä, jolloin ensimmäinen kaksijalkainen herää. Sen jälkeen ei siis välttämättä nukuta, etenkään kun tuolloin on totutusti aamupalan aika. Heräilyrutiiniin kuuluu vaativa hurina, poskipusut ja verkkaiselle heräilijälle pehmeät tassunläpsyt. Aamiaisen jälkeen voivat kyllä hyvin ottaa vielä pienet ettonet, ja tavallisesti katit kiertyykin aamu-unisimman viereen uudelleen.

Tiedä sitten mihin suuntaan siamimme kelloa on rukattu, mutta lähiaikoina Tesla on nostanut väkeä pystyyn jo aamuneljän aikaan. "Varhainen lintu madon nappaa" ja varhaisempi kissa linnun?

Ensin kattiainen nousee ikkunalautaa vasten rämpyttelemään kaihtimia. Tämän jälkeen se avaa vaatekaapin oven ja tiputtaa juuri tietyn hyllyn alas (tietää että se on se ainut, jossa ei ole kylliksi pidikkeitä). Lopuksi sitten viskoo kännykät ja silmälasit yöpöydiltä alas. Mikä upeinta, suunitelma aika poikkeuksetta toimii!

Olemme toki välttäneet kissan huomioimista tuollaisina hetkinä, saati aamupalalla tai muulla vahvisteella palkkaamista. Makkarin ovi ei kuitenkaan mene kiinni, sillä se ei ole kenenkään toive. Meillä ollaan siamilaiseen tapaan myös unihetket vahvasti läsnä:




No, viime yö nukuttiin melkein katkoksitta. Kaihdin nostettiin illalla ylös, vaatekaapin hylly poistettiin ja kännykät tms. roippeet valmiiksi lattialle. Jossain vaiheessa aamuyötä saattoi havaita tyynyjen päällä hyppivän kissan, joka kuitenkin auringon noustessa nukkui kiltisti vieressä =^.^=


8. tammikuuta 2017

Vanha kissa, uudet kujeet

Kolmikkomme iäkkäin (Franky 8,5v.) on viime aikoina ollut varsin oivaltava oppilas. Ihana seurata, miten ylipäänsä oppimaan oppiminen tekee kissan koko olemuksesta virkeämmän. Se on nyt niin innokas, että tulee itse pyytämään koulutushetkiä. Vapaasti tarjolla oleva herkku ei ole sen mielestä enää yhtä kiinostava kuin mitä se on temppuherkkuna.
 
Itämaan ihmettämme Teslaa on tavallaan helpoin ohjata niin temppuihin kuin käytännöllisempiin toimintoihin, kuten luoksetulo. Vilkkaana touhuajana T kuitenkin turhautuu nopeasti, jos ohjaaja ei pysy tilanteessa aivan ajan tasalla. Franky antaa - temperamentiltaan Teslaa rauhallisempana - ihmisen erehdyksiä enemmän anteeksi. Tempun oppimisessa edetään toki välillä ällistyttävinkin pyrähdyksin, mutta koko tilanne sujuu selkeästi verkkaisemmalla tempolla. Franky oivaltaa hirmuisen nopeasti sellaista, mikä sille alunperinkin on melko luontevaa (kuten tassun käyttäminen). Hani puolestaan on kissa, jolle parhaat treenit ovat muita kuin temppuja. 

Mielekäs toiminta kohottaa toki kenen tahansa mieltä, mutta on lisäksi tutkimuksellista näyttöä siitä, että pienetkin säännölliset temppuilut vähentävät mm. kissojen hengitystieoireita, kuten Eläinkoulutusblogin Jaana tietää kertoa. Kognitiivisista virikkeistä on siis todennetusti monenlaista etua. Suurin duuni on tietty ihmisosapuolella: perehtyä asiaan ja kissaansa – Kissa oppii kyllä, kunhan jutun juju kerrotaan sille ymmärrettävällä tavalla. Meillä avuksi on ollut muun muassa Elina Väyrysen opas Kissan aktivointi

Temppuja on ollut jotenkin sujuvinta yhdistää pääasiallisesti käsimerkkeihin. Joihinkin temppuihin liitän myöhemmin sanallista pyyntöä (kun temppu osataan hyvin), ja lopulta se voi sujua kummasta merkistä tahansa. Treenejä tehdään lattialla ja tasoilla, sekä asteittain välimatkaa kasvattaen. Useimmat temput harjoitellaan vaiheittain, siten ettei tempusta tule liian haastavaa ja kissa menetä mielenkiintoaan. Tällä kertaa temppuiltiin keittiönpöydällä.

Siinä ollaankin jo viikset ihan töttöröllä (nyt on ihminen löytänyt hyvät namit)  :)



Ensin tuttuja juttuja:



 


Ja sitten treenataan uutta temppua: tassun antaminen.
Ensin palkataan kaikista käteen suuntautuvista tassun liikkeistä.
 




Sitten palkataan siitä, kun sama tehdään istuen: 



 Siinä sulle käpälää!



Huomaatteko: se on aina oikea tassu!
Luulen, että pojalle olisi melko helppoa oppia pyynnöstä heiluttaminen. Se kun muutenkin tulee melkein itsestään :)


Hei! Hei!


14. elokuuta 2016

Hanit

Syksyistä fiilistä. Sateista ja vähän koleaa sellaisella ei enää niin kesäisellä tavalla. Niinpä villikset ovat jälleen aktiivikäytössä. Itse en ole kovin taitava tehtailemaan perussukkaa kummempaa, mutta olinpa suunnannut toiveen (kissakuvioisista)sukista toiseen suuntaan.

Designerin mielestä eräs malli oli kovasti Hanin näköinen. Joskin raitainen - mutta samanlaisesti suloinen:


Hani

ja Hani


 Kyllähän näillä kelpaa ottaa syksyä vastaan :)