Kolmikkomme iäkkäin (Franky 8,5v.) on viime aikoina
ollut varsin oivaltava oppilas. Ihana seurata, miten ylipäänsä oppimaan
oppiminen tekee kissan koko olemuksesta virkeämmän. Se on nyt niin innokas, että
tulee itse pyytämään koulutushetkiä. Vapaasti tarjolla oleva herkku ei ole sen mielestä enää yhtä kiinostava kuin
mitä se on temppuherkkuna.
Itämaan ihmettämme Teslaa on tavallaan helpoin ohjata niin temppuihin kuin käytännöllisempiin toimintoihin, kuten luoksetulo. Vilkkaana touhuajana T kuitenkin turhautuu nopeasti, jos ohjaaja ei pysy tilanteessa aivan ajan tasalla. Franky antaa - temperamentiltaan Teslaa rauhallisempana - ihmisen erehdyksiä enemmän anteeksi. Tempun oppimisessa edetään toki välillä ällistyttävinkin pyrähdyksin, mutta koko tilanne sujuu selkeästi verkkaisemmalla tempolla. Franky oivaltaa hirmuisen nopeasti sellaista, mikä sille alunperinkin on melko luontevaa (kuten tassun käyttäminen). Hani puolestaan on kissa, jolle parhaat treenit ovat muita kuin temppuja.
Mielekäs toiminta kohottaa toki kenen
tahansa mieltä, mutta on lisäksi tutkimuksellista näyttöä siitä, että
pienetkin säännölliset temppuilut vähentävät mm. kissojen hengitystieoireita, kuten
Eläinkoulutusblogin
Jaana tietää kertoa. Kognitiivisista virikkeistä on siis todennetusti monenlaista etua.
Suurin duuni on tietty ihmisosapuolella: perehtyä asiaan ja kissaansa –
Kissa oppii kyllä, kunhan jutun juju kerrotaan sille ymmärrettävällä
tavalla. Meillä avuksi on ollut muun muassa Elina Väyrysen opas
Kissan aktivointi.
Temppuja on ollut jotenkin sujuvinta yhdistää pääasiallisesti
käsimerkkeihin. Joihinkin temppuihin liitän myöhemmin sanallista pyyntöä
(kun temppu osataan hyvin), ja lopulta se voi sujua kummasta merkistä
tahansa. Treenejä tehdään lattialla ja tasoilla, sekä asteittain välimatkaa kasvattaen. Useimmat temput harjoitellaan vaiheittain, siten ettei tempusta tule liian haastavaa ja kissa menetä mielenkiintoaan. Tällä kertaa temppuiltiin keittiönpöydällä.
Siinä ollaankin jo viikset ihan töttöröllä (nyt on ihminen löytänyt hyvät namit) :)
Ensin tuttuja juttuja:
Ja sitten treenataan uutta temppua: tassun antaminen.
Ensin palkataan kaikista käteen suuntautuvista tassun liikkeistä.
Sitten palkataan siitä, kun sama tehdään istuen:
Siinä sulle käpälää!
Huomaatteko: se on aina oikea tassu!
Luulen, että pojalle olisi melko helppoa oppia pyynnöstä heiluttaminen. Se kun muutenkin tulee melkein itsestään :)
Hei! Hei!