8. tammikuuta 2017

Vanha kissa, uudet kujeet

Kolmikkomme iäkkäin (Franky 8,5v.) on viime aikoina ollut varsin oivaltava oppilas. Ihana seurata, miten ylipäänsä oppimaan oppiminen tekee kissan koko olemuksesta virkeämmän. Se on nyt niin innokas, että tulee itse pyytämään koulutushetkiä. Vapaasti tarjolla oleva herkku ei ole sen mielestä enää yhtä kiinostava kuin mitä se on temppuherkkuna.
 
Itämaan ihmettämme Teslaa on tavallaan helpoin ohjata niin temppuihin kuin käytännöllisempiin toimintoihin, kuten luoksetulo. Vilkkaana touhuajana T kuitenkin turhautuu nopeasti, jos ohjaaja ei pysy tilanteessa aivan ajan tasalla. Franky antaa - temperamentiltaan Teslaa rauhallisempana - ihmisen erehdyksiä enemmän anteeksi. Tempun oppimisessa edetään toki välillä ällistyttävinkin pyrähdyksin, mutta koko tilanne sujuu selkeästi verkkaisemmalla tempolla. Franky oivaltaa hirmuisen nopeasti sellaista, mikä sille alunperinkin on melko luontevaa (kuten tassun käyttäminen). Hani puolestaan on kissa, jolle parhaat treenit ovat muita kuin temppuja. 

Mielekäs toiminta kohottaa toki kenen tahansa mieltä, mutta on lisäksi tutkimuksellista näyttöä siitä, että pienetkin säännölliset temppuilut vähentävät mm. kissojen hengitystieoireita, kuten Eläinkoulutusblogin Jaana tietää kertoa. Kognitiivisista virikkeistä on siis todennetusti monenlaista etua. Suurin duuni on tietty ihmisosapuolella: perehtyä asiaan ja kissaansa – Kissa oppii kyllä, kunhan jutun juju kerrotaan sille ymmärrettävällä tavalla. Meillä avuksi on ollut muun muassa Elina Väyrysen opas Kissan aktivointi

Temppuja on ollut jotenkin sujuvinta yhdistää pääasiallisesti käsimerkkeihin. Joihinkin temppuihin liitän myöhemmin sanallista pyyntöä (kun temppu osataan hyvin), ja lopulta se voi sujua kummasta merkistä tahansa. Treenejä tehdään lattialla ja tasoilla, sekä asteittain välimatkaa kasvattaen. Useimmat temput harjoitellaan vaiheittain, siten ettei tempusta tule liian haastavaa ja kissa menetä mielenkiintoaan. Tällä kertaa temppuiltiin keittiönpöydällä.

Siinä ollaankin jo viikset ihan töttöröllä (nyt on ihminen löytänyt hyvät namit)  :)



Ensin tuttuja juttuja:



 


Ja sitten treenataan uutta temppua: tassun antaminen.
Ensin palkataan kaikista käteen suuntautuvista tassun liikkeistä.
 




Sitten palkataan siitä, kun sama tehdään istuen: 



 Siinä sulle käpälää!



Huomaatteko: se on aina oikea tassu!
Luulen, että pojalle olisi melko helppoa oppia pyynnöstä heiluttaminen. Se kun muutenkin tulee melkein itsestään :)


Hei! Hei!


14. elokuuta 2016

Hanit

Syksyistä fiilistä. Sateista ja vähän koleaa sellaisella ei enää niin kesäisellä tavalla. Niinpä villikset ovat jälleen aktiivikäytössä. Itse en ole kovin taitava tehtailemaan perussukkaa kummempaa, mutta olinpa suunnannut toiveen (kissakuvioisista)sukista toiseen suuntaan.

Designerin mielestä eräs malli oli kovasti Hanin näköinen. Joskin raitainen - mutta samanlaisesti suloinen:


Hani

ja Hani


 Kyllähän näillä kelpaa ottaa syksyä vastaan :)

 

2. elokuuta 2016

Frankbertin uudet seikkailut

Onpa vierähtänyt aikaa sitten viime merkinnän. Tämä ihmeinen on ollut enemmän vähemmän lomalla ja/tai saikulla ja näin kirjoittaminenkin on jäänyt. Onnenani onkin ollut kaikki toiset aktiiviset kissabloggarit, joiden tekstejä olen ilolla seuraillut!

Tähän asti olemme tuumanneet, että Tesla on ainoa valjasteleva kissamme. Simsetti kun on ollut paitsi erinomaisen helppo käsitellä, myöskin oppivainen. Vaste kaikenlaiseen ohjaukseen on oikein hyvä, mitä on toki edesauttanut huolellinen varhaiskasvatus kasvattajan käsissä. Mutta, mutta...

Franky on tässä ekoja kertoja osoittanut jonkinlaista kiinnostusta ulko-oven ulkopuoliseen elämään – siis muutoin kuin ikkunakyttärinä. Niinpä päivänä eräänä bongatessamme pojan jälleen kärkkymästä saunan eteisestä, kun itse kuljimme ovista ees taas takapihalle, todettiin että what the heck: kokeillaan!

Franky on aina pitänyt miespalvelijaa omana ihmisenään. Oman ihmisen pidempi poissaolo aiheuttaa jopa toisinaan merkkailuna ilmenevää eroahdistusta. Milloinkaan muulloin ei pissa-äksidenttejä tapahdu. Se on tietty isoa rakkautta se ;) Eli nopealla palkkaustreenillä totutus valjastuntumaan ja kissapoika luotettuine miespalvelijoineen herkkujen kanssa ulos. Ja, niin se tähän asti kokonaan sisäkissa teki lyhyen mutta omaehtoisen ja verrattain onnistuneen rundin terassilla. Maisteli vähän ruohoa, kuunteli ja ihmetteli ääniä. Palasi sitten omin askelin sisälle. Koko ajan oli vähän jännää mutta ei pahempaa valjashalvausta: kerran häntä pörröllä, muutoin positiivisesti valpas, kiinnostuneen oloinen kissa --> ostoslistalle lisätään omat valjaat. 

Hieno poika!


Suuri maailma 8)

Pienen pojan iso askel

Vähän jänskytyttää

Ai, sä tuut perässä!

Miespalvelija jumppaa flexin kanssa
Mitä, etkö sä pääse täältä alta?

Hihnanpää jälleen suorassa ja matka voi jatkua

Nuuh!

Ja vielä kerran valjasparimme: pöllämystyneen näköinen kissa ja hänen miespalvelijansa